Olen tässä pari kuukautta miettinyt, että pitäisi ruveta säännöllisesti hyppäämään Felixin kanssa. Minä olen melko epävarma esteillä, etenkin uuden tuttavuuden kanssa, joten rutiinia tarvitaan ja paljon. Olen nyt käynyt muutaman kerran hyppäämässä pieniä ja helppoja tehtäviä maneesilla, kerran myös valvovan silmän alla. Hypyt alkoi sujua jo kohtalaisesti, joten ilmoitin itseni Kulhoon ratastuskoulun pienryhmäestetunnille. Mehän ollaan siis käyty Felixin kanssa jo useita kertoja eri paikoissa ja pääsääntöisesti kaikki on sujunut hyvin, ja koko ajan paremmin ja paremmin. Toisin kävi tällä kertaa.
Kaikki alkoi menemään metsään jo kesken matkan, kun tajusin aikatauluni olevan pielessä pahemman kerran (virhe nro 1). Olevinaan varasin reilusti aikaa, mutta niin vain tajusin olevani perillä viisi minuuttia ennen tunnin alkua. Tässä ajassa pitäisi pukea itselle ratsikamat, suitsia hevonen, ottaa se ulos trailerista, riisua loimet ja päästä kävelemään maneesiin. Paniikki hiipi sieluun ja lopputulos oli se, että tein kaiken kiireellä ja tämä on suuri virhe Felixin kanssa. Se vaistosi minusta hermostumisen ja kun pääsin selkään, niin alla oli taas virtaa täynnä oleva tikittävä aikapommi. Ravissa F oli ihan kontrollissa, mutta kaikkea muuta kuin avuilla. Laukkaan siirryttäessä se kontrolli alkoikin sitten pikkuhiljaa kadota.. Felix on toisaalta nöyrä ja helppo, eikä se koskaan esim lähde käsistä tmv, mutta kun se kuumuu, menen välillä ihan lukkoon, enkä saa siitä vauhtia pois. Tälläisissä tilanteissa tajuan oman ratsastuksen olevan ihan ala-arvoista, mutta en vaan saa itseäni niskasta kiinni, jotta osaisin antaa selviä apuja (virhe nro 2). Omat ajatukseni liirasivat ihan missä sattuu ja kaikki määrätietoisuus katosi päästäni.
Ensimmäiset hypyt piti olla ihan simppeleitä. Yllä olevan tehtävän mukaisesti: hyppää ristikon yli ja jatka vasemmalle. Pitkällä sivulla lähestyessä F kiihdytti laukkaa koko ajan, ja ristikon nähdessään F oikein imi esteelle, ja vauhti vaan kiihtyi entisestään. Vasemmalle kääntyminen olisi ollut siitä vauhdista melko jyrkkä käännös, joten paniikkiratkaisuna esteen päällä keksin lähteä oikealle (ja se viimeinen ja kohtalo kas: virhe nro 3).. F oli jo ottanut ohjeen vasemmalle menosta, joten poukkoiltiin esteen jälkeen suoraan seinää kohti, ja juuri ennen seinää F väisti oikealle ja minä vasemmalle, jonka seurauksena lensin suoraan päin seinää..
Sillä välin kun minä keräsin itsetunnon rippeitä hiekan seasta kävi opettaja hetken F:n selässä, jonka jälkeen treeni jatkui. En meinannut päästä yli tilanteesta, joten lopputunnin ajan tulimme vaan ravista ristikoita ja loppuun yksi pysty. Luulin kaiken olevan ihan hyvin, mutta illan mittaa särky kasvoi etenkin polvessa ja yö meni kivun valvottaessa. Kävin kaiken varalta lääkärissä ja sääriluun päästä löytyi pieni murtuma, lisäksi saman jalan nivunen revähti, puhumattakaan muista mustelmista ympäri kehoa. Ortopedi käski vielä magneettikuviin, ettei polven kierukka ole revennyt, mutta sinne en kerinnyt vielä varata aikaa. Että se oli sitten tällänen putoaminen tällä kertaa. No, nyt otetaan sitten ainakin pari viikkoa lepiä, ja katsotaan sitten uudestaan..
Loppuun pieni videon tynkä viime viikolta kun käytiin nuoren herran kanssa naapurimaneesilla ottamassa muutama loikka. Tämä oli kyllä myös sellainen kerta kun mikään ei meinannut onnistua, mutta lopputulos oli ihan tyydyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti