Lensit sitte maneesin seinään

Olen tässä pari kuukautta miettinyt, että pitäisi ruveta säännöllisesti hyppäämään Felixin kanssa. Minä olen melko epävarma esteillä, etenkin uuden tuttavuuden kanssa, joten rutiinia tarvitaan ja paljon. Olen nyt käynyt muutaman kerran hyppäämässä pieniä ja helppoja tehtäviä maneesilla, kerran myös valvovan silmän alla. Hypyt alkoi sujua jo kohtalaisesti, joten ilmoitin itseni Kulhoon ratastuskoulun pienryhmäestetunnille. Mehän ollaan siis käyty Felixin kanssa jo useita kertoja eri paikoissa ja pääsääntöisesti kaikki on sujunut hyvin, ja koko ajan paremmin ja paremmin. Toisin kävi tällä kertaa.

Kaikki alkoi menemään metsään jo kesken matkan, kun tajusin aikatauluni olevan pielessä pahemman kerran (virhe nro 1). Olevinaan varasin reilusti aikaa, mutta niin vain tajusin olevani perillä viisi minuuttia ennen tunnin alkua. Tässä ajassa pitäisi pukea itselle ratsikamat, suitsia hevonen, ottaa se ulos trailerista, riisua loimet ja päästä kävelemään maneesiin. Paniikki hiipi sieluun ja lopputulos oli se, että tein kaiken kiireellä ja tämä on suuri virhe Felixin kanssa. Se vaistosi minusta hermostumisen ja kun pääsin selkään, niin alla oli taas virtaa täynnä oleva tikittävä aikapommi. Ravissa F oli ihan kontrollissa, mutta kaikkea muuta kuin avuilla. Laukkaan siirryttäessä se kontrolli alkoikin sitten pikkuhiljaa kadota.. Felix on toisaalta nöyrä ja helppo, eikä se koskaan esim lähde käsistä tmv, mutta kun se kuumuu, menen välillä ihan lukkoon, enkä saa siitä vauhtia pois. Tälläisissä tilanteissa tajuan oman ratsastuksen olevan ihan ala-arvoista, mutta en vaan saa itseäni niskasta kiinni, jotta osaisin antaa selviä apuja (virhe nro 2). Omat ajatukseni liirasivat ihan missä sattuu ja kaikki määrätietoisuus katosi päästäni.

Ensimmäiset hypyt piti olla ihan simppeleitä. Yllä olevan tehtävän mukaisesti: hyppää ristikon yli ja jatka vasemmalle. Pitkällä sivulla lähestyessä F kiihdytti laukkaa koko ajan, ja ristikon nähdessään F oikein imi esteelle, ja vauhti vaan kiihtyi entisestään. Vasemmalle kääntyminen olisi ollut siitä vauhdista melko jyrkkä käännös, joten paniikkiratkaisuna esteen päällä keksin lähteä oikealle (ja se viimeinen ja kohtalo kas: virhe nro 3).. F oli jo ottanut ohjeen vasemmalle menosta, joten poukkoiltiin esteen jälkeen suoraan seinää kohti, ja juuri ennen seinää F väisti oikealle ja minä vasemmalle, jonka seurauksena lensin suoraan päin seinää..

Sillä välin kun minä keräsin itsetunnon rippeitä hiekan seasta kävi opettaja hetken F:n selässä, jonka jälkeen treeni jatkui. En meinannut päästä yli tilanteesta, joten lopputunnin ajan tulimme vaan ravista ristikoita ja loppuun yksi pysty. Luulin kaiken olevan ihan hyvin, mutta illan mittaa särky kasvoi etenkin polvessa ja yö meni kivun valvottaessa. Kävin kaiken varalta lääkärissä ja sääriluun päästä löytyi pieni murtuma, lisäksi saman jalan nivunen revähti, puhumattakaan muista mustelmista ympäri kehoa. Ortopedi käski vielä magneettikuviin, ettei polven kierukka ole revennyt, mutta sinne en kerinnyt vielä varata aikaa. Että se oli sitten tällänen putoaminen tällä kertaa. No, nyt otetaan sitten ainakin pari viikkoa lepiä, ja katsotaan sitten uudestaan..

Loppuun pieni videon tynkä viime viikolta kun käytiin nuoren herran kanssa naapurimaneesilla ottamassa muutama loikka. Tämä oli kyllä myös sellainen kerta kun mikään ei meinannut onnistua, mutta lopputulos oli ihan tyydyttävä.

No entä Lords?

Nyt kun on käyty läpi uusi tuttavuus Felix, niin voidaan palata tuttuun ja turvalliseen Lordsiin. Herra kääntyi tosiaan nyt 18v, ja henkisesti ikä ei kyllä paina pätkääkään. Vihdoin voisi sentään ehkä kuitenkin sanoa, että jonkinmoista iän tuomaa viisautta on ehkä ihan hitusen huomattavissa, mutta välillä meillä vilahtaa myös se Lords joka luulee vieläkin olevansa 3v oripoika (viimeksi tänään kun se pukitteli ja riehui huutojen säestämänä tarhassa, käyden samalla napsaisemassa langan yli naapuritarhan ruunaa kyljestä vähän väliä...).

Viime kevät ja kesä treenattiin enemmän kuin koskaan, ja useammissa pikkukisoissakin tuli vierailtua. Pääsääntöisesti kilpailtiin koulua, mutta käytiin me yhdet seuraestekisatkin ja kotiin palattiin kahden rusetin kera. Käytiin vähän laajentamassa reviiriä Savonlinnaan ja Varkauteen, sekä paikallisiin 3-tason kisoihin (2-tason luokassa kylläkin). Menestystä ei tullut kun seurakisoissa, mutta sekin toi jo paljon piristystä ja motivaatiota. Mutta niinkuin menneisyys on jo opettanut, niin ei hyvää jos ei huonoakin. Loppusyksystä lupasin Lordsin uskolliselle liikutusavulleni kisoihin, mutta kappas vaan, pari päivää ennen kisoja alkoi Herralla kesken treenin melko spontaani ontuma. Klinikalle tutkimaan ja hankkarivammahan se siellä kolkutteli. Lordsillahan on tosiaan mennyt jo kertaalleen vuonna 2014 pinnallinen koukistaja vej:sta, joten nyt vtj:n vaurioitunut hankoside ei paljoa säikäyttänyt, joskin harmitti senkin edestä.

Olin jo etukäteen päättänyt kuvata Lordsilta kaikki jalat, jotta saisin selkeän kuvan siitä kannattaako sitä enää kuntouttaa. Saakelin sinnikäs sissi tuo Herra, kun noinkin paljon hypänneeksi hevoseksi kuvat näytti oikein hyviltä. Siellä ei ollut oikeastaan kuin normaaleja muutoksia ja ell kehuikin, että harvinaisen hyvät kuvat ikäisekseen. Kuvien puolesta esteitäkin voisi melko huolettomasti vielä hypätä, mutta ultran myötä hyppäystä tulisi vähän rajoittaa. Niinpä tässä nyt kuntoutellaan taas Herraa, ja omaa laiskuuttani pääsääntöisesti liikutuksesta on vastannut nyt vuokraaja (sietäisin saada piiskaa ja huonon hevosen omistajan leiman otsaan).

Vaikka kuvat oli hyvät ja kuntoutustakin nyt harrastellaan, niin koen olevani risteyksessä josta on erittäin vaikea valita suuntaa. Välillä tuntuu, että Lords on maailman paras hevonen ja sillä on paljon annettavaa minulle. Toisaalta taas koen ettei minulla ole mitään intoa ratsastaa sillä enää, mutta poismyyntikään ei ole vaihtoehto. Tervettä hevosta nyt olisi typerää mennä lopettamaankaan. Nyt käynkin sitten pohdintaa siitä miten kannattaisi edetä asian kanssa, mutta nyt odotellaan ainakin kontrolli ultra (ell tulee 1.2) ja mietitään sitten lisää.

Maailman monin poni

Lordsin ja Bellan kanssa minua usein harmitti, ettei niiden kanssa voinut tehdä mitä vaan. Tai toki jos jaksaisi vuosia tehdä töitä, niin ehkä monikin asia olisi onnistunut, mutta minä en ole niin kärsivällinen.. Tarkoitan tällä siis juurikin esim ajamista kärryillä, hiihtoratsastusta yms. Sitten tuli Felix ja tämä alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että nyt minulla on juuri se monitoimihevonen josta olen jo vuosia haaveillut.

Tänään kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa ohjasajaa hevosta (en tiedä onko sitä ennen Felixillä tehty, mutta on se ainakin kärryä vetänyt 4v). Meillä oli vähän väärät kamat käytössä, kun aiottiin siitä jatkaa elämäni ensimmäiseen hiihtoratsastuskokeiluun (tätäkään ei tietäkseni ole ennen Felixillä harrastettu), mutta silti se meni yllättävän hyvin! Eihän se vielä mitään hyvää työskentelyä ollut missään nimessä, mutta Felix toimi kaikissa askellajeissa, eikä mitään ihmeitä tapahtunut. Kerran sille tuli pienen pieni paniikkireaktio (säikähti ehkä jotain?), mutta onneksi ruuna on niin nöyrä, että hetken "juoksin" ohjien kanssa perässä niin Felix rauhottui jo itsestään.

Ohjasajosta jatkettiin hiihtoratsastukseen ja siinäkin Felix toimi oikein mainiosti! Toki pyllyn päällä rämpsivät ohjat saivat aikaiseksi satunnaisia pukkeja (etenkin laukassa hehe), mutta ne oli niin pieniä, ettei paljoa menoa haitannut. Kaverina tässä kaikessa oli yksi tallin asiakas, mutta sivusta seurattuaan myös J innostui menoon mukaan. J kävi kaivamassa omat hiihtosukset varastosta ja hyppäsi perään parin kierroksen ajaksi. Viikon päästä olisi lähistöllä tämän seudun "Hiihtis Cupin" ensimmäinen osakilpailu. Keskiviikkoon asti olisi aikaa miettiä joko mennään! ;)

Uusi alku

Hei kaikki vanhat ja uudet lukijat! Vanhat lukijat saattaa vielä muistaa, kuinka viimeksi kirjoitellessani opiskelin  amk:ssa, olin juuri ostanut toisen hevosen, sekä kävin töissä. Tuolloin kirjoitteluni alkoi olla jo erittäin satunnaista, joten päätin silloin laittaa blogin "hetkeksi" kokonaan jäihin. Kohta on tullut vuosi siitä kun sain koulun taputeltua lopullisesti ja matkan varrella kerkesi muuttua työpaikka ja se vasta ostettu hevonenkin on jo vaihtunut. Näin pitkän tauon jälkeen päätin piilottaa kaikki vanhat (ja erittäin suurta myötähäpeää aiheuttavat) postaukset ja aloittaa ihan puhtaalta pöydältä.

Kaiken edellä mainitun lisäksi pihaan on noussut uusi hevostalli (joskin vielä keskeneräinen), jonka seurauksena perustin myös vastottain toiminimen. Lisäksi pihapiiriin on muuttanut kaksi uutta turpaa, mutta luojan kiitos ne ei ole minun omia! No mutta, entäs Lords? Viime vuosi meni ratsastuksen suhteen melko hyvin. Valmentauduttiin paljon, käytiin leirillä ja startattiin useampi luokka (1&2 tasoa heC-heB ja pari esteluokkaakin mentiin) ja kehitystä tapahtui paljon niin ratsastajassa kuin hevosessa. Paljon se antaa, mutta paljon se myös ottaa. Tästä lisää sitten omassa postauksessaan.

Kesän leirille menin tosiaan yhden hevosen omistajana, sillä olin juuri myynyt täälläkin vilahtaneen Bellan (tällekin aiheelle pyhitän ihan oman postauksen). Leirillä kävi pieni "vahinko" ja kotimatkalla trailerissa seisoikin sitten kaksi hevosta.. Felixin kanssa on treenattu kesästä asti ja kehitystä tapahtuu sielläkin suunnalla ihan kivasti, mutta töitä on vielä todella paljon, että ollaan edes kuljettu murto-osa siitä matkasta mitä olisi tarkoitus.

Mutta tämä saa nyt riittää ensimmäiseen postaukseen. Tarkoituksena olisi tosiaan ruveta kirjoittelemaan tänne elämästä pientallin pyörityksessä kaiken tämän hässäkän ohella, sekä jonkinmoisia treenipostauksia omien hevosten kanssa. Näiden lisäksi sitten tietysti yleistä höpinää siitä mikä ilostuttaa/huolestuttaa/vihastuttaa juuri sillä hetkellä. Tarkoituksena olisi myös joskus kirjoitella hieman pilkettä silmäkulmassa niistä asioista jotka olisi kannattanut tehdä toisin. Minä opin ne kantapään kautta, mutta toivottavasti joku muu oppii ihan vain varoituksesta!

p.s. Pahoittelut tuosta silmää hivelevän hyvälaatuisesta bannerista, korjaan sen asap.