No entä Lords?

Nyt kun on käyty läpi uusi tuttavuus Felix, niin voidaan palata tuttuun ja turvalliseen Lordsiin. Herra kääntyi tosiaan nyt 18v, ja henkisesti ikä ei kyllä paina pätkääkään. Vihdoin voisi sentään ehkä kuitenkin sanoa, että jonkinmoista iän tuomaa viisautta on ehkä ihan hitusen huomattavissa, mutta välillä meillä vilahtaa myös se Lords joka luulee vieläkin olevansa 3v oripoika (viimeksi tänään kun se pukitteli ja riehui huutojen säestämänä tarhassa, käyden samalla napsaisemassa langan yli naapuritarhan ruunaa kyljestä vähän väliä...).

Viime kevät ja kesä treenattiin enemmän kuin koskaan, ja useammissa pikkukisoissakin tuli vierailtua. Pääsääntöisesti kilpailtiin koulua, mutta käytiin me yhdet seuraestekisatkin ja kotiin palattiin kahden rusetin kera. Käytiin vähän laajentamassa reviiriä Savonlinnaan ja Varkauteen, sekä paikallisiin 3-tason kisoihin (2-tason luokassa kylläkin). Menestystä ei tullut kun seurakisoissa, mutta sekin toi jo paljon piristystä ja motivaatiota. Mutta niinkuin menneisyys on jo opettanut, niin ei hyvää jos ei huonoakin. Loppusyksystä lupasin Lordsin uskolliselle liikutusavulleni kisoihin, mutta kappas vaan, pari päivää ennen kisoja alkoi Herralla kesken treenin melko spontaani ontuma. Klinikalle tutkimaan ja hankkarivammahan se siellä kolkutteli. Lordsillahan on tosiaan mennyt jo kertaalleen vuonna 2014 pinnallinen koukistaja vej:sta, joten nyt vtj:n vaurioitunut hankoside ei paljoa säikäyttänyt, joskin harmitti senkin edestä.

Olin jo etukäteen päättänyt kuvata Lordsilta kaikki jalat, jotta saisin selkeän kuvan siitä kannattaako sitä enää kuntouttaa. Saakelin sinnikäs sissi tuo Herra, kun noinkin paljon hypänneeksi hevoseksi kuvat näytti oikein hyviltä. Siellä ei ollut oikeastaan kuin normaaleja muutoksia ja ell kehuikin, että harvinaisen hyvät kuvat ikäisekseen. Kuvien puolesta esteitäkin voisi melko huolettomasti vielä hypätä, mutta ultran myötä hyppäystä tulisi vähän rajoittaa. Niinpä tässä nyt kuntoutellaan taas Herraa, ja omaa laiskuuttani pääsääntöisesti liikutuksesta on vastannut nyt vuokraaja (sietäisin saada piiskaa ja huonon hevosen omistajan leiman otsaan).

Vaikka kuvat oli hyvät ja kuntoutustakin nyt harrastellaan, niin koen olevani risteyksessä josta on erittäin vaikea valita suuntaa. Välillä tuntuu, että Lords on maailman paras hevonen ja sillä on paljon annettavaa minulle. Toisaalta taas koen ettei minulla ole mitään intoa ratsastaa sillä enää, mutta poismyyntikään ei ole vaihtoehto. Tervettä hevosta nyt olisi typerää mennä lopettamaankaan. Nyt käynkin sitten pohdintaa siitä miten kannattaisi edetä asian kanssa, mutta nyt odotellaan ainakin kontrolli ultra (ell tulee 1.2) ja mietitään sitten lisää.